Fillarilla töihin säällä kuin säällä

Kaisa Kokko pyöräilee töihin ympäri vuoden. Työmatkapyöräilyä hänellä on takanaan jo reilu kymmenen vuotta. Esteenä ei ole pureva pakkanen tai vesitihku.

  • Pakkasella vedän päälle untuvatakin ja sadepäivien varalle minulla on pitkä sadeviitta. Joskus lainaan miehen Goretex-takkia, kun en ole saanut aikaiseksi hommata sellaista itselleni, Kaisa nauraa. Talvipyöräilyn aloittamiseen avaimena olivat nastarenkaat.
  • Renkaiden vaihtaminen avasi aivan uuden ulottuvuuden. Talvellakin uskaltaa ajaa reippaasti, nastoilla ei kovin helposti kaadu, Kaisa rohkaisee.
    Kaisan työmatka on noin viisi kilometriä, mutta haastetta tuo profiili, jonka nainen piirtää sormella ilmaan: alhaalta ylös ja alas. Kumpaankin suuntaan vastassa on kunnon mäki. Aikoinaan kollega oli ihmetellyt, miksi nähdä niin paljon vaivaa lyhyehkön matkan vuoksi ja epäillyt onko tuosta edes urheiluksi.
  • Ajattelen itse taas niin päin, että miksi en pyöräilisi. Kaikki liikunta tekee kuitenkin hyvää, myös lyhyemmät pätkät. En voisi kuvitella matkustavani tunkkaisessa ruuhkabussissa. On ihanaa saada joka aamu annos happea, hengästyä vähän ja ihailla maisemia.
    Töissä Kaisa vaihtaa mukanaan olevat vaihtovaatteet, työreissuilla tarvittaessa vaikka junan vessassa.
  • Siinä on kanssamatkustajilla ollut välillä ihmettelemistä, kun menen trikoissa sisään ja tulen ulos kauluspaidassa huulet punattuna, Kaisa kertoo huvittuneena.
    Motivaatiota antaa myös hyvä pyörä.
  • Ajelin pitkään perus ”mummo-konkelilla” ja pääsin silläkin oikein mukavasti liikkeelle. Mutta kieltämättä tällainen pidempään ajoon tarkoitettu vaihdepyörä tekee hommasta vieläkin nautittavampaa. Ajattelin, että vanhalla mennään tappiin asti, mutta ero uuteen olikin yllättävän suuri.
    Pyöräily ei jää pelkästään työmatkoihin. Kokon perhe harrastaa pyöräilyä myös vapaa-ajalla ja tekee erimittaisia retkiä.
  • Kuopuksemmekin oppi juuri ajamaan pyörällä, Kaisa iloitsee.